Mikke: 4. Pulp - Different Class (1995)

Pulp lukeutuu suurimpien brittipop-yhtyeiden joukkoon, mutta sen suosio ei brittien ulkopuolella ole ollut lähellekkään yhtä suurta, kuin esimerkiksi Oasiksen tai Blurin. Minulle Pulp edustaa kuitenkin brittipopin kirkkainta kärkeä. Jarvis Cockerin luotsaama Sheffildiläisyhtye on päästänyt ilmoille loistavia hittikappaleita ja minulle henkilökohtaisia suosikkeja. Musiikissa on vaikutteita discosta ja 80-luvun indiestä, mutta lopputulos henkii 90-luvun brittipoppia. Cockerin vahva brittiaksentti huutaa välillä kiekuvan korkeana ja välillä hönkii sensuellisti kuiskauksenomaisia puhelauluja. Kitaroissa käytetään hillittyä säröä, rytmiryhmä hyödyntää hakkaavan junnaavia komppeja hyväkseen välillä nostattaen menoa huimasti. Sanoitukset ovat täynnä mustaa huumoria, joka on tuttua lukuisista brittikomedioista. Pulp ehti tehdä musiikkia lähes koko 80-luvun ajan, mutta suosiota ei näkynyt ennen kuin vasta 90-luvun puolivälillä brittipopin huipulla. Different Class on Pulpin loistavin levy, joka on myös menestynyt parhaiten myyntitilastoissa.

Different Class sisältää pelkästään loistavia kappaleita, jotka kertovat raadollisia tarinoita brittiläisistä luokkaeroista, ihastumisista ja intohimosta. Kappaleiden tekstit ovat hyvin kuvainnollisia. Cocker osaa kaivaa masentavista kohtaloista, yöelämästä ja köyhyydestä esille huumoria, joka eri tavalla kuvailtuna saattaisi pelkästään kauhistuttaa kuulijaa. Levyn pääteemana voidaan tosiaan pitää luokkaeroja. Rikkaista annetaan kuva naiiveina ja hemmoteltuina humoristisina hahmoina, jotka ovat tuskin kohdanneet todellisia ongelmia. Köyhistä ei kuitenkaan sinänsä tehdä mitään sankareita, vaan heidän elämänsä nähdään tavallisten ihmisten elämänä, josta rikkaat eivät tiedä mitään. Pitkän hontelo Jarvis Cocker on toiminut minulle eräänlaisena tyyli-ikonina. Ei sillä, että ikinä olisin voinut seurata hänen tyyliään, sillä oma ruumiinrakenteeni on hyvin erilainen, mutta olen aina ihaillut varsinkin nuoren Cockerin tyyliä.

Levy alkaa hienosti junttaavalla kompilla kappaleessa Mis-Shapes. Kappale kertoo ihmisistä, jotka saavat kovassa yhteiskunnassa turpaansa erilaisuutensa vuoksi. Kertosäkeessä haaveillaan kuitenkin kostosta ja rikkaiden ääliöiden elämän varastamisesta . Nähtävissä on tietty äly voittaa rahan -ajattelu. Pencil Skirt kertoo hämmentävän viettelevästi naapurin ahdistelusta, tai ainakin ahdistelun kuvittelemisesta. Common People kuvaa parhaiten levyn teemaa. Villillä discokompilla varustettu kappale nauraa rikkaalle tytölle, joka ihannoi köyhyyttä ja ns. tavallista kansaa. Mustalla huumorilla höystetty kappale tuo esille kuitenkin sen, että rikas voi tuskin koskaan ymmärtää köyhiä, sillä suvun turvaverkko varmistaa, ettei rikas joudu koskaan todella tuntemaan köyhyyttä. I Spy on noussut yhdeksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Sanoitukset kutovat tarinan miehestä, joka vakoilee rikasta pariskuntaa haaveillen varastavansa paikkansa rikkaan naisen rinnalla. Disco 2000 oli ainakin Suomessa levyn suurin hitti. Hitikkään discobiisin tarina kertoo lapsuuden ystävistä, jotka ajautuivat erilleen tytön ajautuessa uusrikkaiden pinnalliseen maailmaan pojan jäädessä kaipaamaan rakkautta. Live Bed Show kuvailee surullista tarinaa hiipuneesta intohimosta. Something Changed pohtii pienten yksittäisten tapahtumien vaikutusta koko elämään. F.E.E.L.I.N.G.C.A.L.L.E.D.L.O.V.E on synkän musta jousilla varustettu hieno kappale, jossa Cocker hönkii ja kuiskailee yön pimeinä tunteina tapahtuvista kiihkeistä hetkistä, jotka ovat kiellettyjä, mutta joita ei intohimon pauloissa voi lopettaa. Underwear on yksi levyn kohokohdista. Kaunis melodia kertoo irtosuhteiden raadollisesta maailmasta ja siitä kuinka yön intohimo vaihtuu aamulla ihmetykseen. Monday Morning yhdistelee kaikuvia indiekitaroita kuumiin latinorytmeihin. Levy loppuu keveän hypähtelevään kappaleeseen Bar Italia, joka kuvaa hienosti baari-illan loppua, joka kääntyy jo aamun pahoinvointiseksi katumukseksi.

His n' Hers oli Pulpin ensimmäinen loistava albumi. Lukuisat loistavat hittikappaleet ja bändin myöhemmille levyille ominaiset piirteet, kuten Cockerin hönkäilevän viettelevät kuiskaukset, ironisen humoristiset sanoitukset ja hitikkäät disco-kompit saapuivat ryminällä nostaen Pulpin suosioon. Different Class viimeisteli tämän työn luomalla loistavan levyn täynnä täydellisiä kappaleita ja sanomaa. Myöhemmin ilmestynyt This Is Hardcore on hieman kokeellisempi soundimaailmaltaan. Loistavia kappaleita täynnä oleva levy vie äärimmileen himokkaan ja viettelevän indierockin. Viimeiseksi jäänyt We Love Life ei enää tavoittanut aivan samanlaista huumaa, kuin nämä kolme edeltävää levyä, vaikka siitäkin löytyy muutamia hienoja hetkiä. Pulpin loistokkain vaihe löytyy kuitenkin 90-luvun puolivälistä, jossa Different Class jätti lähtemättömän vaikutuksensa popmusiikkiin.

"My favourite parks are car parks, grass is something you smoke,
birds is something you shag.
Take your year in Provence and shove it up your arse."

Ks. myös Heini: 3. Pulp - Different Class (1995).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.