Mikke: 11. The Beatles - Abbey Road (1969)

Jos listaisin vain yhtyeitä, The Beatles olisi ehdottomasti listani ykkönen. Kuitenkin tämän blogin tarkoitus on listata itsellemme tärkeimpiä ja hienoimpia albumeita. Siitä huolimatta, että The Beatlesin tuotanto on täynnä aivan loistavaa musiikkia, eivät pitkäsoitot yleisesti ole täysin saumattomasti loistavia. Jokaiselle levylle on eksynyt pari kappaletta, jotka eivät saa samanlaista ylistystä puoleltani. Abbey Road on mielestäni paras kokonaisuus The Beatlesin tuotannossa. Kappaleet sopivat yhteen toistensa kanssa ja levylle on eksynyt monia suosikkikappaleitani yhtyeeltä. John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr ovat ehdottomia rockin legendoja, joita kuuluisampia ihmisiä tuskin löytyy pop-maailmasta. Olen itse perehtynyt erityisen huolella The Beatles triviaan ja osaisinkin kertoa yhtä ja toista bändin historiasta ja tästä levystä. Kuitenkin se on niin valtava urakka, että tyydyn suurimmilta osin kirjoittamaan omista tuntemuksistani levyä kohtaan.

Abbey Road on The Beatlesin viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto. Vaikka Let It Be ilmestyi Abbey Roadin jälkeen, olivat kappaleet tuolla levyllä aikaisempaa tuotantoa. Yhtyeen nauhoittaessa Abbey Roadia, he tiesivät tämän olevan viimeinen pitkäsoitto yhtyeeltä. Levyllä kuuluukin mielestäni tietty haikeus yhden aikakauden päättymisestä ja toisaalta yritys saattaa ilmoille kaikkien aikojen albumi. The Beatlesin aiemmatkin albumit olivat olleet kunnianhimoisia, mutta Abbey Roadin heikot täytebiisimäiset kappaleet ovat todella vähissä. LP:n kakkospuolen pätkämäiset toisiinsa sulautuneet kappaleet ovat suurimmilta osin loistavia kappaleita itsessään, sillä ne oli alunperin tarkoitettu yksittäisiksi kappaleiksi. Yhtye kuitenkin halusi mahduttaa nämä keskeneräiset aihiot levylle, jotta ne kaikki päästäisiin kuulemaan. Näin yhtye tuli kuin vahingossa luoneeksi tyylin, jossa kappaleet jatkuvat edellisestä.

Levy alkaa jumittavilla ja kekseliäillä McCartneyn bassolinjoilla kappaleessa Come Together. Häröilevät sanoitukset ja uhmakkaan raspinen laulu tekevät tästä mahtailevasta rock kappaleesta klassikon. Something nostaa viimeistään Harrisonin kahden päasiallisen laulunkirjoittajan tasolle. Kauniin haikea melodia ja Harrisonin tunteikas tulkinta tekevät tästä yhden The Beatlesin parhaista kappaleista. Maxwell's Silver Hammer kuuluu McCartneyn lastenlaulumaisiin pomppiviin lauleluihin. Kaikessa häröilevässä lapsekkuudessaan kappale jää muiden levyn kappaleiden varjoon. Oh! Darling on mahtailevan aggressiivinen kappale ihmissuhteiden kariutumisesta. Tällaista uhmakkuutta olisin voinut yhtyeeltä kuunnella enemmänkin. Paljon parjattu Octopus's Garden on kaikesta huolimatta Ringon Beatle -aikojen hienoin kappale. En tiedä vaikuttaako se, että Ringo on yhtyeen sympaattisin jäsen siihen, että olen oikeasti alkanut pitää tästä kappaleesta. I Want You (She's So Heavy) on yksi yhtyeen kaikkien aikojen parhaista kappaleista. Raskaan himokas ja hypnoottinen kappale on mahtavaa taattua Lennonia. Here Comes the Sun on kesäisen keveä ja suloinen kappale, jossa Harrison todella pääsee jälleen todistamaan taitonsa. Because taistelee mielestäni Happiness Is a Warm Gunin kanssa The Beatlesin parhaasta kappaleesta. Kauniit stemmalaulut ja mystisen melankolinen melodia saavat kylmät väreet jokapuolelle kehoa. You Never Give Me Your Money jatkaa kaunista linjaa komeilla pianoillaan ja kekseliäillä bassokuluillaan. McCartneyn balladiosaston parhaimmistoa. Sun King on kiireettömän kesämusiikin helmi Fleetwood Macia muistuttavine kitaroineen. Polythene Pam soi rosoisen rockaavana tuoden rokkikukkoilua peliin. She Came In Through the Bathroom Window olisi toiminut varmasti hienosti yksittäisenäkin kappaleena. Golden Slumbers on mielestäni McCartneyn kaunein sävellys, joka olisi ansainnut pidemmänkin paikan levyllä. Ehkä kappaletta ei oltu vain saatu valmiiksi. The End on komean rokkaava kappale, jossa Ringo esittelee rumputaitojaan. Komeasti kumisevat tomit kuljettavat kappaleen hienon kitarasoolon kautta mahtavaan stemmalaulantaan. Levy loppuu renkutukseen Her Majesty, joka olisi mielestäni voitu jättää poiskin.

Monilla ihmisillä on erikoinen suhtautuminen The Beatlesiin. Jos ei ole perehtynyt kokonaisiin pitkäsoittoihin, yhtyeestä tulee helposti kuva iloisia ja tuhia renkutuksia rallattelevana yhtyeenä. Yhtyeen huonoimmat kappaleet ovat usein nousseet suosituimmiksi. Näin musiikkidiggarina sitä on joskus vaikea ymmärtää. Yhtye, jonka tuotanto on täynnänsä mahtavia kappaleita, jotka ovat antaneet suuntaa koko populaarimusiikille, tunnetaan lähinnä alkuaikojen renkutuksista, joissa lauletaan nuorten miesten suulla naiiveja rakkaudentunnustuksia. Itse tutustuin lukioikäisenä laajemmin The Beatlesin tuotantoon ja ymmärsin vasta silloin, miksi yhtye oli kaiken sen hehkutuksen arvoinen, mitä se on saanut osakseen. Niinpä pyydänkin kaikkia teitä, jotka tunnette The Beatlesin jonakin turhana pop-yhtyeenä, laittamaan Abbey Roadin uraauurtavat soundit soimaan ja lumoutumaan maailman parhaan yhtyeen kappaleista niin kuin lukuisat ihmiset ennen teitä.

Ks. myös Heini: 1. The Beatles - Abbey Road (1969).

Albumi Youtubessa

Blogin säännöt.
Miken top 100.