Heini: 7. Oasis - (What's the Story) Morning Glory (1995)

Aloin kuuntelemalla kuunnella musiikkia joskus ala-asteen lopulla. Silloin kaikki luokkamme tytöt tykkäsivät Bon Jovista. Ala- ja yläasteen taitoskohdassa aloin ihan itse miettimään, millaisesta musiikista todella pidän. Oasis oli yksi ensimmäisistä yhtyeistä, jotka päätyivät suosikkieni joukkoon ja siellä se on pysynyt siitä lähtien. Vaikka yhtyeen uusimmat albumit eivät niin innostakaan, en varmaan koskaan tule kyllästymään uran alkupuolen tuotantoon. Esikoislevy Definitely Maybe oli loistava ja sitä seurannut myyntiennätyksiä kahminut Morning Glory oli vielä jotain esikoistakin parempaa. Morning Glorylla ei turhia kikkailla, vaan jokainen kappale on täydellistä poprockia, jonka tahtiin voi laulaa, tanssia ja juoda pari tuoppia liikaa. Musiikki kuvannee bändin keskeisen veljeskaksikon syvintä olemusta täten melko tarkasti.

Morning Glorylta löytyy useita suuria Oasis-hittejä. Itse muistan kuulleeni radiosta ja MTV:ltä ahkerasti ainakin Roll With It, Wonderwall, Don't Look Back In Anger sekä Champagne Supernova -kappaleita. Näiden lisäksi lähes mikä muukin tahansa biisi olisi voinut nousta ykköshitiksi, niin tarttuvia ne ovat. Jos jotain puutteita levyltä pitäisi etsiä, niin kappaleet eivät ehkä kovin paljon eroa toisistaan eikä suvantokohtia juuri ole Champagne Supernovaa lukuunottamatta, mutta mielestäni tällainen puutteiden syynääminen ei ole mitenkään olennaista. Oasiksen juttu on tehdä tarttuvia biisejä, joiden tahdissa ihmiset pitävät hauskaa. Jätetään se ulinabiisien tekeminen niille, jotka sen paremmin osaavat.

1990-luvulla olin fanaattinen Oasis-fani. Kuuntelin yhtyeen levyjä päivästä toiseen, luin kaiken, mitä musiikkilehdissä, joita käsiini sain, bändistä oli kirjoitettu ja jopa jonkin aikaa olin kuuntelematta Blurin musiikkia siksi, että nämä kaksi bändiä taistelivat keskenään siitä, kumpi on menestyneempi. Gallagherin veljesten idioottimainen käytös hieman häiritsi välillä, mutta annoin sen olla, sillä musiikki oli kuitenkin loistavaa. Oasiksen kautta tutustuin myös Beatlesin musiikkiin, sillä halusin tietää, mistä suosikkiyhtyeeni esikuvassa todella on kyse. Hassua on, että vielä tänäkään päivänä en osaa pitää näitä kahta yhtyettä kovin samanlaisina, vaikka koko muu maailma väittää vastaan. En tietenkään väitä, että ne olisivat täysin erilaisia, mutta mielestäni moni muu nyky-yhtye muistuttaa enemmän Beatleseja kuin Oasis ja toisaalta Beatlesit tekivät paljon monipuolisempaa musiikkia kuin Gallagherin veljekset.

Vuonna 2000 matkasin ystäväni kanssa Turkuun Ruisrockiin, sillä Oasis konsertoi siellä sunnuntain pääesiintyjänä. Keikka oli hieno huolimatta siitä, että Gallagherin veljekset olivat jälleen kerran riidelleet, eikä suosikki Oasis-heppuni Noel ollut konsertissa lainkaan paikalla. En kuitenkaan voinut antaa sen häiritä liiaksi, sillä olin vuosia odottanut näkeväni Oasiksen livenä. Hieno Ruisrock-ilta Oasiksen kanssa kruunautui kotimatkalla, kun kuuntelin radiosta jalkapallon EM-finaalilähetystä, jossa suosikkini Ranska voitti Italian viimeisillä minuutella. Oh, those good old days!

Ks. myös Mikke: 9. Oasis - (What's the Story) Morning Glory (1995).

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.