Mikke: 10. The Clash - London Calling (1979)

London Callingia on oikeutetusti kutsuttu monella listalla yhdeksi maailman parhaista levyistä. The Clashin vaikutus myöhemmälle vaihtoehtorockille on uskomattoman suuri. Yhtye erkani tällä kolmannella albumillaan melko kauas perinteisestä punk -soundista, jota heidän kaksi ensimmäistä levyään olivat vahvasti edustaneet. Mukaan on tullut vaikutteita muun muassa reggaesta, skasta, discosta, rockabillysta ja funkista. Kappaleet säilyttävät sanoituksissaan ja vahvassa brittiläisessä tulkinnassa alkuperäisen punkin aineksia, eikä myöskään meiningissä hävitä alkuaikojen tuotoksille. Kappaleiden sävellykset ovat vain huomattavasti kunnianhimoisempia ja soundit uraauurtavia. Tavallisimpien bändisoittimien lisäksi levyllä kuullaan muun muassa torvia, jotka henkivät aikaan sopivaa ska -henkeä, joka teki muun muassa Dexy's Midnight Runnersista kuuluisia. Punkin alkuaikoihin kuului olennaisena osana asenne, että soittotaitojen ei tarvinnut olla loistavia, kunhan asenne oli kohdallaan. London Calling todistaa, että molemmat on mahdollista säilyttää yhtä aikaa ja tuloksena on mahtavaa musiikkia.

Lainasin joskus aikanaan London Callingin kirjastosta, sillä halusin kuulla, mistä kaikessa hehkutuksessa oli kyse. Olin vakuuttunut heti ensi kuuntelusta. Kirjaston levyn mukana oli DVD levyn äänityssessioista. Hämärän sekava tuottaja kirjaimellisesti piiskasi yhtyeestä raivoavaa meininkiä ulos heiluttelemalla suuria tikkaita ympäri studiota bändin soittaessa. Seiniäkin taidettiin kyseisillä tikapuilla hakata aggressiivisuuden esiinsaamiseksi. Tästä punk -asenteesta kertoo myös anekdootti Ramonesin ensimmäisestä Lontoon konsertista, jossa The Clashin miehistö yhdessä Sex Pistolsin kanssa kivitti Ramonesin pukuhuoneen ikkunoita. Pitihän noille amerikkalaisille kertoa, kuka todella määräsi punkin maailmassa. Musiikissa kuuluu nuoruuden uhoa ja kapinointia yhteiskunnan epäkohtia vastaan. Joe Strummerin mahtava epävireinen huutava ääni toimii täydellisesti. Levy pursuaa hienoja hittibiisejä ja mahtavan kekseliäitä soundeja.

Levy alkaa yhdellä kaikkien aikojen tunnetuimmista kappaleista London Calling. Synkkä ja aggressiivisesti hakkaava rytmi taustoittaa loistavasti säriseviä ja nakuttavia kitaroita. Brand New Cadillac on rockabillyä, jonka soundeissa on kuitenkin jotain häiriintyneen mahtavaa uhoa. Kansikuvan samankaltaisuus Elvis Presleyn debyyttialbumin kanssa kuuluu vinksahtaneesti samankaltaisessa laulussa. Jimmy Jazz tuo ilmoille leppoisan kesäistä tunnelmaa akustisesti säestetyssä kappaleessa, jossa kuullaan myös hienoja torvisovituksia. Hatefulin kitarariffeissä ja popikkaassa kertosäkeessä voi kuulla ennakkoja The Hivesin punk rockista. Rudie Can't Fail kajauttaa ilmoille loistavia ska rytmejä vahvasti brittiläisellä aksentilla tarjoiltuna.Spanish Bombs on suosikkikappaleeni levyltä. Popmelodia jää päähän soimaan ja tanssittaa porukkaa tanssilattialla. Lost In the Supermarket esittelee kaikuvia kitaroita ja discorytmejä höystettynä humoristisilla sanoituksilla. Soundien vaikutus kuuluu muun muassa alkuaikojen R.E.M.:n musiikissa. Clampdown on lähempänä perinteistä punkia hakkaavine rytmeineen ja raakoine kitaroineen. The Guns of Brixton on aggressiivisen synkkää reggaeta afrikkalaistyylisine rytmeineen. Wrong 'em Boyon keinuvat rytmit ja tanssahtelevat torvet tuovat kaikuja viihdemusiikista. Loistavaa hittikamaa! Death Or Glory on yksi levyn ehdottomista kohokohdista. Rockmeininki on valtaisa ja samalla melodioiden hittimäinen rakenne saa kaikki yhtymään mukaan naputtamalla rytmiä tai laulamalla mukana. The Card Cheat kaikuu suurena raskaan pianon ja torvistemmojen tahtiin. I'm Not Downin rumpukompit ovat hienoa kuunneltavaa kitaroiden säksättäessä villisti taustalla. Levyn lopettaa yksi albumin parhaista kappaleista Train In Vain. Popmelodia ja ja pirteät rytmit saavat jalan hakkaamaan lattiaa ja pään keinumaan musiikin tahtiin.

London Calling on yksi niistä rock -historian suurimmista merkkiteoksista, joka on haalinut peräänsä valtavan määrän seuraajia uraauurtavilla soundeillaan ja omaperäisellä otteellaan, joka uudistaa koko musiikkimaailmaa. Suurin osa yhtyeistä voi olla tyytyväisiä, jos heidän levyltään nousee esille yksi tai kaksi hittiä, jotka jäävät elämään. The Clashin London Calling on täynnä legendaarisia kappaleita, joista tietysti nimikkokappale on noussut yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista kappaleista. The Clashin musiikki toimii parhaiten tanssilattialla tai muuten vain juhlissa. Kuitenkin sanoitusten sisältö kannattaa selvittää kotona tarkkaan kuuntelemalla, sillä ne eivät todellakaan ole mitään tyhjää sanahelinää. Voin vain arvailla, kuinka mahtavaa yhtye olisi ollut aikanaan nähdä livenä. Näin suurta meininkiä on useimmilta yhtyeiltä mahdotonta odottaa. Nyt on turvauduttava vain levyn tuomaan euforiaan, joka sekään ei todellakaan petä kuulijaansa!

Albumi Spotifyssa


Blogin säännöt.
Miken top 100.