You Are the Quarry ei ole pelkästään täynnä hienoja sanoituksia, vaan Boz Boonerin ja Alain Whyten sävellykset toimivat myös loistavasti. Kappaleissa on suureellista muhkeutta ja kauniita melodioita. Olen nähnyt Morrisseyn livenä kaksi kertaa Helsingin kaapelitehtaalla. Näistä kerroista ensimmäinen teki suuremman vaikutuksen. Kaikki tärkeimmät soolotuotannon kappaleet tuli kuultua ja mukaan mahtui muun muassa The Smithsin loistava hitti Girlfriend In a Coma. Toisella kerralla en ollut ihan yhtä vakuuttunut, vaikka musiikki aina toimiikin loistavasti. Toisella kerralla kuitenkin kaikkien kappaleiden soundit oli säädetty muistuttamaan viimeisimmän levyn soundeja ja konsertille tuli pituuttakin vain hieman yli tunti. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että olen päässyt näkemään Morrisseyn livenä. Huomion arvoinen asia on myös se, että tänään on blogimme ainoa päivä, jolloin minulta ja kanssablogistiltani ilmestyy kirjoitus samasta albumista samaan aikaan. Emme olleet vertailleet listoja keskenämme, ennen kuin ne olivat valmiit. Molempien listalta löytyy kuitenkin Morrisseyn hieno levy You Are the Quarry sijalta 6.
Levy alkaa loistavan piikikkäällä kappaleella America Is Not the World, jossa Morrissey antaa kuulua kaiken sen, mikä Yhdysvalloissa ja amerikkalaisessa elämäntavassa tökkii. Irish Blood, English Heart on komean synkkä ja mahtipontinen kappale, jossa Morrissey kohdistaa kritiikkinsä Britannian vikoihin tietystä kotimaan rakkaudestaan huolimatta. Poliittiset puolueet ja monarkia saavat kuulla kunniansa. I Have Forgiven Jesus on omituinen ja massiivinen kappale, jonka Morrissey eräässä konserttitaltioinnissaan aloittaa sanoilla "I know it's not mutual, but I have forgiven Jesus". Come Back to Camden fiilistelee Lontoon hienoja puolia ja nostalgiaa. Kaihoisan tarkkaan hiotut soundit soivat komeasti viipyilevän raikkaassa melodiassa. The World Is Full of Crushing Bores on ehkä kaikkein hienoin kappale tältä kaiken kaikkiaan loistavalta levyltä. maailmanlopun tunnelmia muistuttava kaunis melodia on joissain yhteyksissä omistettu Clintoneille. How Can Anybody Possibly Know How I Feel? vie Morrisseyn itsesäälissä kieriskelyyn, jossa artisti vuodattaa siitä, kuinka kukaan ei ymmärrä häntä. Kappaleessa kuullaan levyn raskaimpia kitaroita ja painostavaa tunnelmaa. First of the Gang to Die on levyn suurin hitti, joka sai melko paljon radiosoittoakin. Vahvat voimasoinnut ja tarttuva melodia saavat kaikki ylös tuoleistaan tanssilattialle. All the Lazy Dykes on soundeiltaan levyn melankolisin kappale. Surumielinen puhtaanvärisevä kitara soi todella kauniisti. Levy loppuu kauniiseen kappaleeseen You Know I Couldn't Last, jossa Morrissey vuodattaa julkisuuden varjopuolista.
Morrisseyn 2000-luvun tuotanto on tuonut esille mahtipontisen tarkasti tuotettuja rock-kappaleita. Myöhemmillä levyillä sanoitusten teho ei ole mielestäni yltänyt samoihin mittoihin kuin You Are the Quarrylla. Toisaalta taas 90-luvun Morrissey kallistelee päätään enemmän The Smithsin aikaisiin tuotoksiin. Kuitenkin voisi mainita, että esimerkiksi Vauxhall And I on myös aivan loistava levy. Vaikka Morrisseyn tuotannosta voi kaivaa esiin hienoja kappaleita kautta linjan, on You Are the Quarry massiivisuudessaan ja poliittisuudessaan Morrisseyta parhaimmillaan. Jokainen kappale toimii hienosti, eikä heikkoja hetkiä ole. Morrissey on kaikessa arroganttiudessaan kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen mediapersoona, jonka sanomiset ovat usein täynnä ironiaa, kuten hänen laulunsanoituksensakin. Minusta on hienoa, että on ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa suunsa puhtaaksi siitä, mitä he pitävät oikeana, välittämättä puhtoisesta julkisuuskuvasta.
"I've been dreaming of a time when
to be English
is not to be baneful
to be standing by the flag not feeling
shameful, racist or partial"
Ks. myös Heini: 6. Morrissey - You Are the Quarry (2004), jossa enemmän Morrisseyn itsesäälistä ja tunne-elämästä
Albumi Youtubessa.
Blogin säännöt.
Miken top 100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti