Mikke: 16. Blur - Parklife (1994)

Aloittaessani kirjoittamaan tätä tekstiä, mietin mielessäni, että miten voin antaa Blurin kolmannen pitkäsoiton Parklifen tulla listalla vastaan jo tässä vaiheessa. Kyseessä on kuitenkin yksi koskaan eniten kuuntelemistani albumeista, joka on seurannut elämässäni niin kauan kuin muistan. On kuitenkin todettava, että maailmassa on niin paljon loistavia albumeita, että ne kaikki eivät mitenkään voi mahtua parhaan kymmenen joukkoon. Blur on yksi 90-luvun brittipopin ehdottomista kärkinimistä. Oikeastaan Blur ja Oasis kilpailivat aikoinaan 90-luvulla listasijoituksista singleillään Country House ja Roll With It. Blur voitti tuolloin kilpailun niukasti, mutta pidemmän päälle Oasiksen myyntiluvut kohosivat korkeammalle. Blur on joka tapauksessa yksi 90-lukua määrittelevistä yhtyeistä, jonka energinen ja melko hyväntuulinen musiikki piristää päivää kuin päivää. Parklife oli minulle selkeä valinta Blurin parhaaksi levyksi, vaikka esimerkiksi Modern Life Is Rubbish, Great Escape ja Blur ovat myös loistavia levyjä. Parklife sisältää kuitenkin legendaarisimmat ja hienoimmat kappaleet.

Brittipopin yksi määrittävistä tekijöistä on se, että toisin kuin yleisesti oli totuttu (paitsi ehkä punkin kohdalla), brittipopissa lauletaan vahvalla brittiaksentilla. Damon Albarnin lausuminen onkin niin vahvasti saarivaltion eteläosista, että siitä ei voi erehtyä. Blur ei ehkä juuri tästä syystä saavuttanutkaan Yhdysvalloissa suurta suosiota ennen kuin vasta hitillään Song 2, jonka esikuvat olivatkin amerikkalaisessa rockissa.

Näin Blurin livenä Provinssirockissa vuonna 1999. Olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta ja keikka osoittautuikin loistavaksi. Blurin keikan jälkeen olin niin voipunut kaikesta hyppimisestä, että katselin seuraavaksi esiintyneen Manic Street Preachersin keikan vain kauempaa istuskellen. Blur on viime aikoina taas muiden brittipop suuruuksien tapaan tehnyt satunnaisia keikkoja. En tiedä onko niissä vielä samanlainen tunnelma, mutta jos minulle suodaan vielä mahdollisuus nähdä bändi livenä, otan sen ilolla vastaan.

Levy alkaa loistavalla tanssikappaleella Girls & Boys. Kappale toimii takuuvarmasti DJ-keikoilla ja saa ihmiset hyppimään ja laulamaan mukana. Junnaavat särökitarat ja hypnoottiset rytmit ovat legendaarisia. Tracy Jacks on loistavan hitikäs kappale, jonka melodiassa on kekseliäisyyttä. Bassolinjat ansaitsevat erityistä huomiota. End of a Century on yksi Blurin kaikkien aikojen parhaista kappaleista. Laulumelodiassa on kiireetöntä kauneutta ja kitaroiden ja urkujen loistava yhteistyö toimii mahtavasti. Parklife on brittiläisyyden huipentuma. Phil Danielsin puhelauluna esittämät säkeistöt ovat mahtavia ja musiikkivideokin liputtaa brittein saarten hienoutta. Badhead soi rauhallisen melodisena ja kauniina. Kertosäe tuo kylmät väreet taustalauluineen. To the End on kekseliään viettelevä kappale, jonka soundeissa on jotain tanssisalihenkeä. London Loves kuulostaa välillä melkeimpä elektroniselta kappaleelta, vaikka se on soitettu perinteisillä bändisoittimilla. Urbaanit soundit iskevät mahtavasti. Trouble In the Message Center vie soundin synkemmille linjoille tuoden mieleen Manchesterin 80-luvun vaihtoehtobändit. Clover Over Dover alkaa kauniilla barokkityyppisillä uruilla. Kauniin haikea melodia on yksi yhtyeen parhaista. Magic America on lähempänä Blurin myöhempää soundia kokelevuutensa ja riitasointujensa puolesta. Kertosäe saa kuitenkin pään väkisinkin nyökyttelemään musiikin tahtiin. Jubilee on aggressiivisempaa tulkintaa ilmentävä hieno kappale, joka tuo paikoin mieleen David Bowien glam rockin. This Is a Low on kaunis balladi, joka nostaa heti ensi soinnuistaan ihoni kananlihalle. Ehdotonta parhaimmistoa!

Parklife on täynnä loistavia kappaleita, joita olen kuunnellut jo yli 15 vuoden ajan. Kappaleet eivät kuitenkaan ikinä kyllästytä, eivätkä menetä hohtoaan. Niille jotka eivät ole kuulleet Blurilta muuta kuin suurimmat hittikappaleet, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan koko Parklifen alusta loppuun. Vain tämän kautta ymmärtää kontekstin, missä hititkin on tehty. Niille, jotka ovat eläneet nuoruutensa 90-luvulla, Blur on aina ollut yksi suurimmista yhtyeistä. Toivon todella, että myöhemmätkin sukupolvet tulevat löytämään yhtyeen loistavan musiikin.

Ks. myös: Heini: 17. Blur - Parklife (1994)

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.