Heini: 6. Morrissey - You Are the Quarry (2004)

Kun joskus nuorena ja viattomana fuksina tulin yliopistolle, en voinut ymmärtää, miksi kaikki opiskelitoverini kohkasivat The Smiths -nimisestä bändistä. Olin yrittänyt kuunnella, ei uponnut, kiitos hei. The Smitheistä soolouralle lähtenyt Morrissey ei kiinnostanut yhtään sen enempää. Silloin en kuitenkaan ollut vielä kuullut samana vuonna ilmestynyttä You Are the Quarry -levyä, joka tuli muuttamaan kaiken. Paitsi, että aloin pitämään Morrisseysta, jouduin vähitellen myöntämään, että myös The Smiths sopii oikein hyvin musiikkimakuuni. Kiitokset siis First of the Gang to Die -hitille siitä, että se avasi ovet useiden hienoakin hienompien minulle uusien levyjen maailmaan.

Morrisseyn musiikin viehätys perustuu artsitin loputtomalle surkeudelle ja yksinäisyyden ylistykselle. You Are the Quarry -levyllä Morrissey esimerkiksi antaa anteeksi Jeesukselle, että Hän on antanut Morrisseyn sydämeen paljon rakkautta, jota hän ei kuitenkaan koskaan voi jakaa eteenpäin, koska kukaan ei välitä hänestä. Pari biisiä myöhemmin, Come Back to Camdenissa, surkutellaan, että "I look around, and I remember that I am alone. Alone. For evermore." Nämä ovat vain kaksi satunnaista esimerkkiä monista mahdollisista. Helpompaa olisi listata ne Morrisseyn biisit, joissa ei puhuta yksinäisyydestä kuin ne, joissa puhutaan. Kun Morrissey pari vuotta sitten täytti 50, Nyt-liitteessä haastateltiin kuuluisia Morrissey-faneja. Faneilta kysyttiin muun muassa, järkyttääkö heitä, että nuorena ihastuttanut Morrissey on jo vakaasti keski-ikäinen ja että mitä mieltä he ovat huhuista, joiden mukaan Morrissey on homo. Yksi haastateltavista (en enää muista kuka) vastasi, että ainoa asia, joka Morrisseyssa voisi häntä järkyttää, olisi, että hän aloittaisi vakaan seurustelusuhteen. Onnellinen Morrissey ei varmaankan osaisi enää tehdä musiikkia.

Mikäli et jostain syystä ole koskaan kuunnellut Morrisseyta, saattaa kuulostaa omituiselta, että joku haluaa kuunnella aina uusien ja uusien levyllisten verran kertomuksia jonkun toisen tuskasta ja yksinäisyydestä. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Vaikka monet Morrisseyn biisit vetoavatkin nimenomaan silloin, kun tekee mieli rypeä itsesäälissä, osaa hän tehdä teemoistaan huolimatta menevää musiikkia. Sen sijaan, että kaikki kappaleet olisivat hitaita ranteet auki -balladeita, monet biisit tanssittavat ihmisiä klubeilla tai vähintäänkin sisältävät vakuuttavaa ja voimakasta kitarointia tai muuten kasvavat massiivisiin mittoihin. Esimerkiksi jo aiemmin mainittu First of the Gang to Die, I Like You ja Irish Blood, English Heart kuuluvat tässä esitellyltä albumilta menevämpien biisien kategoriaan. You Know I Couldn't Last  on hyvä esimerkki Morrisseyn massiivisista kappaleista. Muut levyn biisit taitavatkin enemmän kuulua sitten sinne ulinaosastolle...

Morrissey on legenda jo eläessään ja You Are the Quarry on hänen paras levynsä. Musiikkimaailma ei olisi sama ilman tätä tunteiden tulkkia. Minä en olisi sama ilman Morrisseytä. Kiitos maailmantuskastasi, Steven Patrick Morrissey.

Ks. myös Mikke: 6. Morrissey -You Are the Quarry (2004), jossa enemmän Morrisseyn musiikin poliittisuudesta.

Albumi Youtubessa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.