Mikke: 20. Brendan Benson - My Old, Familiar Friend (2009)

Tutustuin aikanaan Brendan Bensoniin hänen sivuprojektinsa, The Raconteurs, kautta. The Raconteursissa toisena laulunkirjoittajana toiminut Jack White oli innostanut minut yhtyeeseen. Tuolloin en ollut vielä kuullutkaan Brandan Bensonin soolotuotannosta, mutta tutustuttuani myös tähän, se osoittautui vielä The Raconteursin musiikkiakin loistavammaksi. Benson kirjoittaa taitavan tarttuvia pop -melodioita, jotka esitetään pirteän power popin tahtiin. Lauluissa on riittävästi melodiakoukkuja ja nostatuksia tehdäkseen niistä suuriakin hittejä. Kuitenkaan jostain syystä Bensonia ei ainakaan Suomessa tunneta kovin laajalti. Benson on yksi niistä artisteista, kenet haluaisin ehdottomasti nähdä esiintymässä myös livenä. Uskoisin meiningin olevan mahtavaa.

Bensonin esikoisalbumi One Mississippi hakee ehkä vielä osittain soundiaan ja kappaleetkaan eivät ole vielä niin nerokkaita. Kuitenkin jo toisella levyllään Lapalco, Benson onnistui loistavasti. Kolmas albumi Alternative to Love oli myös Lapalcon tavoin taattua tavaraa. Tätä viimeisintä albumiaan Benson sitten hioi vuosia samalla kun työskenteli The Raconteursin kappaleiden parissa. Kappaleiden pitkä työstäminen kuuluu kuitenkin lopputuloksessa. Levylle on valikoitunut pelkästään loistavia kappaleita, jotka soitetaan erinomaisella ammattitaidolla. Bensonin laulu on puhtaan voimakasta, rummut hakkaavat villisti ja kitaroiden voimasoinnut potkivat lujaa. Benson soittaa levyillään lähes kaikki soittimet itse ja soitinten hallinta on niin mahtavaa, ettei melkein voisi uskoa yhden ihmisen kykenevän kaikkeen tähän. Tarinankerronnalliset sanoitukset viimeistelevät hienouden.

Levy alkaa voimasoinnuilla ja rokkiuruilla varustetulla kappaleella A Whole Lot Better. Väliosan kauniit laulut vaihtuvat räjähtävällä voimalla nostatuksen kautta hienoon kertosäkeeseen. Eyes On the Horizonin hieman haikea a-osan melodia vaihtuu kertosäkeessä iloiseen toiveikkuuteen. Garbage Dayn soundeissa kuuluu musikaalimaisuutta jousien värittäessä tarttuvaa poppia. Gonowhere laskee hieman tempoa alaspäin pianojen siivittäessä yksinkertaisen kaunista melodiaa. Feel Like Taking You Home muuttaa tunnelmaa synkemmäksi. Kappaleen tulkinnassa on mieletöntä voimaa ja Bensonin äänikin pääsee oikeuksiinsa huutaessaan korkeimpia kohtia. You Make a Fool Out of Me on akustisempi balladi, jonka haikea melodia nostaa kylmät väreet iholle kauniiden jousien hiipiessä esiin. Poised and Ready on noussut yhdeksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Tuplatut laulut, voimasoinnut, järjettömän hienot nostatukset ja ujeltavat rock -urut nostavat tämän hienon kappaleen taivaisiin. Lopun muokattu kertosäe kihelmöi koko kehossa. Don't Wanna Talk pursuaa uskomattoman hienoa ja tarttuvaa rock -asennetta, joka toimii varmasti keikoilla. Misery jatkaa varmaa hittiputkea uskomattoman hienoilla sanoituksilla ja melodialla. Lesson Learnedin haikeat urut ja melankolinen laulu tunkeutuvat syvälle ihon alle. Kertosäkeeseen noustessa tunne nousee huippuunsa. Levy loppuu voimakkaaseen rock -kappaleeseen Borrow, jonka nostatukset ovat mahtipontisuuden riemujuhlaa.

Bensonin loistava voimapoppi toimii loistavasti illan alotteluun ystävien kesken. Olut auki ja pitämään hauskaa. Toisaalta tätä levyä ei pidä jättää vain taustamusiikiksi, sillä sanoitusten henkilökohtaiset tarinat ovat mahtavia kertomuksia. Lisäksi kappaleissa on syvyyttä ja omaperäisyyttä, joka tulee parhaiten esiin, kun todella kuuntelee levyä yksin ja ajatuksella. Brendan Benson on yksi modernin rockin hienoimmista lauluntekijöistä ja kappaleiden esittäminen sujuu mahtavasti. Ensi vuonna Bensonilta pitäisi ilmestyä jälleen uusi levy. Odotukset ovat todella korkealla, mutta en usko, että Benson kykenee tuottamaan pettymystä.

Ks. myös Heini: 48. Brendan Benson - My Old, Familiar Friend (2009)

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Miken top 100.