Mikke: 17. The National - High Violet (2010)

Tutustuin The Nationalin synkkään ja tunteikkaaseen musiikkiin hittilevy Boxerin jälkeen. Kuuntelin silloin Boxerin kerran nopeasti selaillen Popparienkelissä ja olin heti vakuuttunut. Laulaja Matt Berningerin ilmiömäisen hieno baritoni tunkeutuu synkällä tunteellisuudellaan jokaiseen ihohuokoseen nostaen karvat pystyyn. Kitarat itkevät välistä kauniisti ja välillä niissä on uskottavaa säröä. Olen tutustunut sittemmin huolella koko The Nationalin tuotantoon ja täytyy sanoa, että mielestäni yhtye parantaa otettaan jokaisella levyllä. Jo ensimmäisessä bändin nimellä nimetyssä levyssä on hienoa särmää, mutta jokainen levy on syventänyt soundia tuoden siihen uutta potkua. Vaikka Boxeria voitaisiin ehkä pitää monipuolisimpana ja uraauurtavimpana levynä, itse pidän eniten uusimmasta albumista High Violet, jonka soundi on musta kuin taivas kuuttomana yönä. Levyyn liittyy myös henkilökohtaisia tunnesiteitä melankolian osuttua juuri oikeaan hetkeen elämässäni.

Sain onnekkaan tilaisuuden nähdä yhtyeen myös konsertoimassa tänä keväänä Helsingin kulttuuritalolla. Minulla ei ollut lippua tälle loppuunmyydylle keikalle, sillä vielä lippujen tultua myyntiin en ollut ihastunut High Violetiin samalla voimalla ja lippujen kallis hinta oli esteenä. Vielä päivää ennen konserttia en tiennyt pääseväni keikalle, kunnes minut yllätettiin lipulla aivan viime hetkillä. Levy oli juuri tuolloin soinut stereoissani taukoamatta ja olin todella innoissani, että kaikesta huolimatta pääsin keikalle, joka osoittautui paremmaksi kuin olin osannut kuvitellakaan. Livenä High Violetin kappaleet saivat vielä entisestäänkin massiivista voimaa alleen ja kylmät väreet risteilivät pitkin kehoani koko konsertin ajan. Lopussa soitettu Vanderlyle Crybaby Geeks esitettiin pelkästään akustisesti yleisön laulaessa mukana. Mitään äänentoistoa ei todella tarvittu ja tunnelman intiimiys oli omaa luokkaansa.

Levy alkaa hiljaisesti värisevillä kitaroilla kappaleessa Terrible Love, joka nostattaa levyn komeasti hiljaisuudesta korkeuksiin. Sorrow ilmentää nimensä mukaisesti yltiömelankolista surua, joka nostattaa melkein tätä tekstiä kirjoittaessanikin kyynelet silmiin. Kitarat ovat hillityn hiljaiset ja Berningerin matala ääni täyttää korvat sulkien muun maailman ulkopuolelle. Anyone's Ghostin soundi on mielestäni lähellä Boxerin kappaleita. Vahva rumpukomppi kuljettaa tiukasti tätä synkkää kappaletta. Little Faith soi mielettömän kauniisti bassojen jylistessä tyylikkäästi ja laulumelodian itkiessä uskomatonta pimeyttä. Afraid of Everyone kiinnitti ensimmäisenä kappaleena huomioni tältä levyltä. Melodramaattinen synkkä melodia yhdistyy reippaasti hakkaavaan komppiin ja mahtaviin kitaroihin. Bloodbuzz Ohio sykkii urbaania soundia massivisine pianoineen ja tiukkoine komppeineen. Lemonworldin soundeissa on samaa synkkyyttä kuin edeltäjissäänkin, mutta väleistä pilkahtelee toivon hippusia. Runaway on noussut minulle tärkeimmäksi kappaleeksi levyltä. Hiljaisen yksinkertaisten soundien taustoittama Berningerin laulu ilmentää äärimmäistä tuskaa ja surua, joka nostaa kyynelet silmiin jokaisella kuuntelulla. Conversation 16 esittelee massiivisen suurta synkkyyttä, jonka lopun huudot ovat riipaisevan kaunista kuunneltavaa zombiesanoituksineen. England nostaa valoa pimeyden keskelle keveämmällä pianosoundilla. Levy loppuu jo mainittuun kappaleeseen Vanderlyle Crybaby Geeks, jonka kaihoisan hiljaisessa soundissa on jotain toismaailmallista. Ilmassa on raskaiden jäähyväisten tuntua.

Rakastan ehdottomasti eniten musiikissa sitä tunnetta, mitä melankolinen synkkyys saa minussa aikaan tuntiessani itseni surulliseksi. Minua tämä synkkyys ei vaivuta epätoivoon. Vaikka aluksi saattaisikin itkettää, saan surun keskeltä uudenlaista voimaa, jolla jaksan taas nousta ylös. High Violet täyttää tämän tehtävän loistavasti. Lisäksi kappaleet, jotka ovat koskettaneet minua erityisesti, muistuttavat minua elämäni tärkeistä hetkistä, jolloin musiikki on tehnyt suuren vaikutuksen. Suosittelen kaikille synkän ja surullisen musiikin ystäville The Nationalin musiikkia varauksetta. High Violetin synkkyys on omaa luokkaansa.

Ks. myös: Heini: 26. The National – High Violet (2010)

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Miken top 100.