Mikke: 31. Belle & Sebastian - Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant (2000)

Belle & Sebastian on yksi kaikkien aikojen suosikkiyhtyeistäni. En oikein tiedä, miksi en ole sijoittanut tätä levyä aivan kärkijoukkoon. Ehkä kiinnitän yhtyeeltä enemmän huomiota erillisiin kappaleisiin, kuin albumeihin kokonaisuuksina. Olen valinnut listalleni juuri tämän levyn jälleen kerran siitä perinteisestä syystä, että se sattui olemaan ensimmäinen kuuntelemani levy yhtyeeltä ja se päätyi myös ensimmäisenä omaan levyhyllyyni. Belle & Sebastianin kaikki levyt ovat pullollaan loistavia kappaleita, joten minkään järkisyyn perusteella minun olisi ollut mahdotonta valita listalleni parasta albumia. Belle & Sebastianin äärimmäisen söpö nössö-pop saa aina hyvälle tuulelle. Sanoitukset ovat huumorilla kyllästetyn ironisia ja välillä jopa tavallaan epäsopivia näin hellyyttävän musiikin lyriikoiksi. Yhtyeen soundi vetoaa voimakkaasti yksinkertaisen kauniilla melodioillaan ja kesäisyydellään. Yleensä hehkuttamastani melankoliasta ei ole juurikaan jälkiä

Stuart Murdochin hennon pehmeä lauluääni soi mielettömän kauniisti ja levyllä ääneen päästetyt yhtyeen muut jäsenet täydentävät soundia hienosti. Erityisen maininnan ansaitsee Isobell Campbell, jonka hento ääni määritteli pitkälle yhtyeen alkuaikojen levyjen soundia Murdochin aisaparina. Näin yhtyeen vihdoin konsertoimassa Tavastialla viime kesänä. Järjettömästä kuumuudesta huolimatta keikka oli loistava! Ihmiset olivat iloisia, välipuheet toimivat humoristisina, mutta aitoina ja erityisesti trumpetinsoitto kuulosti mahtavalta. Olin myös tyytyväinen siihen, että yhtye soitti paljon vanhoja kappaleitaan, eikä keskittynyt pelkästään uusiin kappaleisiin. Olen nyt kuunnellut Belle & Sebastianin musiikkia jo yli 10 vuoden ajan, mutta innostus näitä sulosointuja kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään.

Levy alkaa mollivoittoisella kaihoisalla kappaleella I Fought In a War, jossa Murdochin ääni kaikuu kauniisti hellyyttävien puhtaiden kitaroiden yläpuolella. Trumpettiosio on loistava! The Model soi kesäisen pirteänä hienolla melodialla. Kappaleesta löytyy yksi hienoimmista sanoituksista: "I'm not too proud to say, that I'm OK with the girl next door who's famous for showing her chest". Beyond the Sunrisessä kuullaan Stevie Jacksonin matalaa lauluääntä, joka ei oikein vedä vertoja Murdochin tulkinnalle. Muuten kappale on minimalistisuudessaan hieno hiljainen tunnelmapala. Sarah Martinin ääni puolestaan soi todella kauniisti unenomaisessa kappaleessa Waiting for the Moon to Rise. The Wrong Girlin lauluraidat on kaiutettu ja vaimennettu kuulostamaan kaukaiselta. Kertosäkeen keveys hienoine jousisovituksineen on piristävää. The Chalet Lines on raadollisista sanoituksistaan huolimatta todella kaunista kuunneltavaa. Nice Day for a Sulk tuo huiluineen mieleen syksyisen huolettoman kävelyretken luonnossa. Women's Realm on yksi levyn kohokohdista loistavan melodiansa, käsientaputusten ja pianosoundin ansiosta. Isobell Campbellin tulkitsema Family Tree on hellyyttävyyden huipentuma. Levy loppuu suosikkikappaleeseeni There's Too Much Love. Melodia ja soundit iskevät täysillä yksinkertaisen ja kauniin popin ystävään.

Belle & Sebastian on yksi niistä yhtyeistä, joita olen lähes kyvytön kritisoimaan. Pidän kaikesta heidän julkaisemastaan musiikista ja ostin muun muassa uusimman levyn hetkeäkään miettimättä ilman, että olin ennakkoon kuullut levyltä mitään. Vaikka Belle & Sebastian onkin ensisijaisesti kesämusiikkia, voi näitä keveitä sulosointuja kuunnella mihin vuodenaikaan tahansa. Milloin vain löytyy kiireetön hetki, kannattaa kuunnella Belle & Sebastianin mahtavaa musiikkia ja unohtaa maailman murheet ja kiireet.

Katso myös Heini: 19. Belle & Sebastian - If You're Feeling Sinister (1996).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.