Imagine-levy on kummallinen sekoitus rakkaudenosoituksia, yhteiskuntakritiikkiä ja rauhansanomaa. Ehkä juuri siksi levy kuvaa jotain olennaista myös Lennonista itsestään. Ainakin hänen julkisuuskuvansa tuntui hänen viimeisinä elinvuosinaan olevan sekoitus yllämainittuja.
Albumin nimikappaleen tunnistavat varmasti kaikki heti ensimmäisistä pianosävelistä alkaen ja levylle on eksynyt moni muukin loistava kappale. Esimerkiksi heti Imaginea seuraava Crippled Inside on mukaansatempaava renkutus, johon on kuitenkin piilotettu mukaan hieman sanomaakin:
You can go to church and sing a hymnMonet levyn biiseistä on kirjoitettu Johnin suurelle rakkaudelle Yoko Onolle. Ainakin Jealous Guy, Oh My Love ja Oh, Yoko! kuuluvat tähän herkkään sarjaan. Osa albumin kappaleista ei ole kovin kaunista kuunneltavaa. Esimerkiksi It’s So Hard soi raa’asti ja voimakkaasti, melkeinpä häiritsevästi, eikä Lennonin laulukaan kuulosta kovin sulosointuiselta. Tästä huolimatta kappale toimii.
You can judge me by the color of my skin
You can live a lie until you die
One thing you can't hide
Is when you're crippled inside
Minun oli todella vaikeaa keksiä, mille sijalle asettaisin tämän albumin blogissani. Olen sen verran suuri Lennon-fani, etten osaa kuunnella Imaginea puhtaasti musiikillisten ansioiden kannalta, vaan mukaan sekoittuu aina se lämmin tunne, joka läikähtää rinnassa jokaisella, joka on joskus kokenut fanittamisen riemun puhtaimmillaan teini-iässä, mikä saa levyn kuulostamaan ehkä paremmalta kuin se onkaan. Onneksi tämän blogin tarkoitus onkin esitellä henkilökohtaisesti tärkeitä levyjä. Siihen joukkoon Imagine sulautuu helposti.
Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti