Mikke: 40. Bloc Party - Silent Alarm (2005)

Bloc Partyn esikoisalbumi Silent Alarm tulee varmasti olemaan yksi niistä rock -levyistä, jotka muistetaan 2000-luvun parhaimpina. Yhtye ei täysin saumattomasti kuulu post-punk revival -genreen, sillä musiikki ei ole yhtä synkkää kuin esimerkiksi Interpolin tai Editorsin levyillä. Kappaleet ovat nopeatempoisia, massiivisia ja tunteella esitettyjä. Soundit ovat kekseliäitä ja omalaatuisia, joten niitä onkin hankala verrata suoraan minkään muun yhtyeen soundeihin. Kele Okereken vahva brittiaksentti kaikuu täynnä intensiivistä tunnetta. Etualalla soundeissa onkin valtava tunne, joka syntyy soittamisen vimmasta. Hittejä levylle on valikoitunut huomattava määrä.

Bloc Partyn musiikki eroaa melko synkällä äänimaailmallaan iloisesta tanssi-indiestä, mutta silti DJ-keikoilla ihmiset saa villiksi luukuttamalla jotain Silent Alarmin nopeatempoisista kappaleista. Mieleen tuleekin maanalaiset holvikaarilla varustetut kellariklubit, joissa mustiin vaatteisiin pukeutuneet coolit nuoret tanssivat villisti strobovalojen välkkyessä. Synkempien aggressiivisten kappaleiden välistä avautuu välillä rauhallisempia nostatuksilla pelaavia mielettömän kauniita kappaleita, jotka nostavat ihon kananlihalle. En ole valitettavasti päässyt näkemään Bloc Partya livenä, mutta uskon, että myös konserteissa levyn kappaleet toimivat loistavasti.

Levy alkaa kappaleella Like Eating Glass, joka saa aikaan räjähtävän intensiteetin panttaamalla bassoa alussa ja vapauttamalla huikean voiman kertosäkeessä helisevien kitaroiden ja kumisevien bassojen avulla. Helicopter on selvä indieklubihitti, joka nostaa jalkoja maasta nopeatempoisen rock-rämistelyn saattelemana. Positive Tension paljastaa Bloc Partyn omaperäisintä soundia kappaleessa, jossa rumpujen erikoiset rytmit vievät eteenpäin muuten melko minimalistista melodiaa. Banquet oli ehkä levyn isoin hitti, jonka kuulee stereona vuorottelevista kitaroista ja mahtipontisesta kertosäkeestä, jonka tahtiin on hyvä tanssia. Blue Light keventää hetkeksi tunnelmaa niskakarvat nostattavalla kauneudella. Okereken äänessä on käheää herkkyyttä, jota on vaikea sanoin kuvailla. This Modern Love on yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Kauniisti helisevät kitarat ja herkkänä soiva brittiaksentti nousevat kappaleen edetessä taivaisiin. The Pioneersissa Okereken laulussa kuuluu tuskaa ja epätoivoa. Massiivisuus on omaa luokkaansa. Price of Gasoline luottaa vahvoihin rytmeihin, luuppimaisiin riffeihin ja erikoisiin efekteihin. So Here We Are huokuu valoa ja toivoa ilmavan heleässä kappaleessa. Lunossa on räjähtävää voimaa ja pelottavaa synkkyyttä. Levy loppuu komeasti massiivisuutta ja vahvoja rytmejä yhdistelevään kappaleeseen Plans.

Bloc Partyn toinen levy A Weekend In the City jatkaa vielä ensimmäisen levyn linjoilla, mutta on ehkä hieman yksipuolisempi. Kolmantena ilmestynyt Intimacy sortuu liikaan efkteillä ja elektronisella musiikilla kikkailuun, jonka seurauksena melodisuus ja soundit kärsivät suuresti. Bloc Party astuu siis yleiseen kolmannen levyn ansaan. Kolmannella levyllä pitäisi tehdä jotain uutta, ettei jumitu tekemään liian ykstoikkoista musiikkia. Välillä muodonmuutos onnistuu hienosti, mutta esimerkiksi Bloc Partyn kohdalla kolmas levy on valitettavasti suuri floppi. Debyyttinä julkaistu Silent Alarm on kuitenkin albumikokonaisuutena mielettömän hieno! Yksi 2000-luvun parhaista levyistä!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.