Mikke: 30. The Mountain Goats - The Sunset Tree (2005)

The Mountain Goats on minulle suhteellisen uusi tuttavuus, vaikka yhtyeeltä on ilmestynyt levyjä jo parin kymmenen vuoden ajan. The Mountain Goatsin kohdalla on kylläkin hieman kyseenalaista puhua yhtyeestä, sillä John Darnielle säveltää ja sanoittaa kaikki kappaleet, laulaa ja soittaa kitaraa. Lisäksi ensimmäiset albumit Darnielle todellakin saattoi maailmaan yksin, vaikka kutsuikin tätä yhden miehen yhtyettään nimellä The Mountain Goats. The Mountain Goatsin musiikki on valloittavan orgaanista folk-rockia. Darniellen lävitsetunkevassa nasaalisessa lauluäänessä on julistavuutta ja vakuuttavuutta. Ensimmäiset levyt olivat soundiltaan hyvin lo-fi -tyylisiä, mutta 2000-luvulla musiikkiin on tullut lisää sävyjä ja tarkempaa tuotantoa.

The Sunset Tree on teemalevy Darniellen omasta lapsuudesta. Monien kappaleiden sanoitukset kertovat surullista tarinaa hänen isäpuolestaan, joka on pahoinpidellyt Darniellea ja tämän äitiä. Sanoitusten synkkä sanoma välittyy Darniellen laulusta uskomattomalla voimalla. Levyllä on synkät hetkensä, jolloin melankolia ja uho paistaa selvästi läpi suorasta vihasta. Toisaalta välillä sanat kääntyvät ironisempaan suuntaan iloisten kappaleiden kertoessa karua tarinaa höystettynä pilkkeellä silmäkulmassa. Näin The Mountain Goatsin konsertoimassa Lontoon Camden Townissa viime syksynä. Yhtyeen massiivisesta tuotannosta piti etsimällä etsiä tuttuja kappaleita, mutta The Sunset Treen kappaleet nostivat joka kerta ilmestyessään tunnelman kattoon. The Sunset Treetä voidaankin pitää The Mountain Goatsin hienoimpana saavutuksena muutenkin loistavassa tuotannossa.

Levy alkaa hienolla toiveikkaalla folk nostatuksella You Or Your Memory, jonka soundeissa on toiveikkuutta ja valoa. Broom Peoplen kaunis melodia nostaa ihon kananlihalle. Darniellen äänessä on sen korkeissa kohdissa mieletön määrä tunnetta. This Year on ainakin konserttivastaanoton perusteella yhtyeen suurin hitti. Kappale onkin aivan omaa luokkaansa Darniellen vuodattaessa kovaa yhteenottoa isäpuolensa kanssa. Dilaudid soi pelottavan uhkaavien jousten säestämänä sanoitukset täynnä himoa. Dance Music on soundeiltaan kesäisen iloinen, mutta sanoitukset kertovat surullista tarinaa siitä, kuinka Darnielle pakenee yläkertaan kuuntelemaan musiikkia täysillä isäpuolen riidellessä hänen äitinsä kanssa. Up the Wolves kertoo Darniellen suhteesta äitiinsä kaihoisan kauniin melodian säestämänä. Lion's Teeth on levyn aggressiivisin kappale kumisevine rumpuineen ja raakoine kitaroineen. Kappale on Darniellen fantasia isäpuolelle kostamisesta. Magpien surua huokuvat folk-kitarat saavat lähes kyynelet silmiin kauneudellaan. Love Love Love on kauniin hiljainen kappale, jonka sanoitukset ovat mielettömän hienot. Levy loppuu kappaleeseen Pale Green Things, jossa Darniellen sisko kertoo hänelle isäpuolen kuolleen. Soundeissa on vapautunutta keveyttä.

The Sunset Tree on koskettavuudessaan mahtava konseptilevy. Darniellen äänessä ja akustisen kitaran soitossa kuuluu tuska, ahdistus, suru, kaipaus ja helpotus. Jouset ja pianot tuovat monissa kappaleissa tarvittavan lisätunteen levyn muuten intiimin yksinkertaiseen soundiin. Pidän tavattoman paljon konseptilevyistä, silloin kun kappaleet toimivat sellaisenaan, mutta yhdessä luovat vielä vahvemman tarinan. Juuri siitä on kysymys mielettömän hienossa albumissa The Sunset Tree!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.