Mikke: 43. Ben Folds - Rockin' the Suburbs (2001)

Nyt listallani aletaan päästä siihen pisteeseen, että lähes jokaisella levyllä on jokin suurempi henkilökohtainen merkitys minulle. Ben Foldsin kaunis ääni muistuttaa monissa kappaleissa jostain elämäni vaiheesta, jossa olen kyseistä biisiä sattunut kuuntelemaan. Jo pelkästään Foldsin kauniin kuulas ääni täyttää mieleni hienoilla muistoilla. Useimmiten henkilökohtaisiin elämäntilanteisiini liittyvät levyt tuovat mieleen ikäviä tai kipeitä hetkiä, mutta Foldsin ensimmäisen soololevyn kappaleet muistuttavat kesästä, ystävistä ja rauhallisista kiireettömistä hetkistä. Foldsin spektaakkelimaisen taiturimainen pianonsoitto, kaunis lauluääni ja pilke silmäkulmassa kirjoitetut tekstit tekevät yhdessä hienosti sävellettyjen pop-melodioiden kanssa tästä loistavan levyn. Teemat liikkuvat yllättävän usein vanhuuden kuvauksissa.

Folds soitti 90-luvulla bändin kanssa kokoonpanossa Ben Folds Five. Nämä levyt ovat sinänsä oivallista kuunneltavaa, mutta parhaat sävellyksensä Folds on tehnyt vasta soolourallaan. Rockin' the Suburbs on täynnä loistavia hittimäisen nerokkaita kappaleita. Foldsin laulussa ja sanoituksissa kuuluu sitä jotain hellyyttävyydeksi kutsumaani, joka saa minut ihastumaan hänen musiikkiinsa uskomattoman voimakkaasti. Rockin' the Suburbs onkin kestänyt suunnattomasti kuuntelua silti kuulostamalla loistavalta jokaisella kuuntelukerralla. Folds on tehnyt myös paljon yhteistyötä muiden muusikkojen kanssa ja kirjoittanut joitakin loistavia cover-kappaleita, joista hienoin on versiointi Dr. Dren kappaleesta Bitches Ain't Shit, joka ei kylläkään löydy tältä albumilta.

Levyn ensimmäinen kappale Annie Waits tuo hymyn huulille kesäisen pirteällä pop -poljennollaan. Zak And Sara antaa ensimaistiaiset Foldsin huikeista pianonsoittotaidoista nopeatempoisessa kappaleessa, jossa melodiavaihtelut ovat sävellykseltään nerokkaita. Still Fighting It on yksi levyn hienoimmista kappaleista. Vanhenemista vastaan taistelemisesta kertova kappale yhdistää kauniin balladin erikoisiin sanoituksiin. Gone tuo mieleen Queenin joissakin kuorolauluosuuksissa. Fred Jones Pt. 2 on huolettoman kaunis pianoballadi vanhuuden kipeistä totuuksista. The Ascent of Stanin alun piano on käsittämättömän hieno. Foldsin ääni kaikuu yliluonnollisen puhtaana. Tätä on laulaja-lauluntekijä musiikki parhaimmillaan. Levyn nimikkokappale Rockin' the Suburbs kuulostaa hieman college rockilta ja olikin suuri hitti Yhdysvalloissa. Sanat kertovat humoristisesti keskinkertaisuudesta. Fired poukkoilee leikkisästi biljardisalimaisen kapakkapianon säestyksellä. Levyn lopettaa yksi kaikkien aikojen kauneimmista balladeista The Luckiest, jonka romanttinen sanoma saa kyynelehtimään.

WTC:n terrori-iskujen tapahtumapäivä on musiikillisessa mielessä ollut loistava, sillä tämä levy ja listallanikin oleva Mercury Revin All Is Dream on julkaistu tuona päivänä. Ben Foldsin taidokas ja mukaansatempaava musiikki on myös loistavaa kesämusiikkia. Sanoitukset ovat välillä kipeistä aiheistaan huolimatta melko humoristisia ja ironisia, joten turhaa masennusta levy ei varmasti aiheuta. Miten voisikaan masentua kuunnellessaan näin täydellistä pop -musiikkia!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.